Kirjoittanut Maari Härmä. Sain aloittaa Kaaos- ja ideakirjan parissa osana työharjoitteluani ja nopeasti sain huomata sillä todella olevan jonkinlainen vaikutus suoraan sisimpään. Kirjan avulla tunnustetaan pelkoja, kirjataan ylös tehtäviä ja näiden jälkeen vapautetaan mieli ideoinnille. Ohjeiden ja annetun järjestyksen mukaisesti aloitin siis peloista.
Kaaospuolella on tarkoitus aavistaa kaikki tai mahdollisimman paljon mielen stressitekijöitä. Kirjoittamalla ne ylös annetaan niille fyysinen tai konkreettinen pohja olla olemassa ja täten tulla kuulluiksi ja lopulta haihtua. Huomasin, ettei pelkojen tarvitse olla välttämättä edes hyvin läheisiä tai konkreettisia, vaan pienikin pelko tai huoli riittää.
Käytin eräänä päivänä parikin tuntia pelkojeni pohtimiseen. Se ehkä vähän yllätti, kun kirjasin ylös ihan ensimmäisen ehkä suurimman pelkoni, että sen jälkeen lista alkoi kasvamaan kuin itsestään. Ei, en häpeä enkä aiokaan hävetä listan pituutta… Listan pituus ei näet korreloi todellista minuuttani – huomasin sen hyvin pian. En minä todellisuudessa ole mikään pelkuri nähkääs, mutta jos listaa katsoisi yksinään, voisi sellaisen kuvan herkästi minusta saada. Yllätyin rehellisesti sanottuna itsekin siitä, miten paljon sain itsestäni pelkoja ulos jo ensimmäisellä kerralla. Siksi jätin useamman sivun tilaa, jos myöhemmin syvennyn aiheeseen vielä lisää.
Jos palaan vielä hetkeksi siihen tilanteeseen ja tilaan, missä aloitin ensimmäisen kerran pohtimaan kirjan ensimmäistä pelko-osuutta. Kun olin kirjoittanut ensimmäisen pelkoni ylös, tuntui se vielä jokseenkin itsestäänselvältä. Pelkään yksinäisyyttä aika paljon ja luulen sen olevan myös aika yleinen pelko. Kun pelkoja sitten alkoi tulemaan pikkuhiljaa lisää, jotkut pelot saivat ”alalajeja” ja syventyivät vielä tarkemmiksikin siitä, mitä ensin tuli mieleen.
Kun olin ensimmäisen sivun puolivälissä kirjoittamassa ja pääsin kohtaan, jossa muistin pelkääväni myös ahdistuneisuutta, niin tajusin, etten ollut hetkeen hengittänyt kunnolla. Kun kirjoitin tämän pelon ylös, huomasin, että tämän listan teko todella sai aikaan tunnereaktion, jonka en missään nimessä ajatellut olevan paha. Ehkä ensin hätkähdin sitä, mutta nopeasti muistin mitä olin tekemässä ja mieleeni tuli kirjan sanoista seuraavat: ”Huolenaiheiden paljastaminen jo sinällään vähentää pelkoa ja katkaisee sen siivet”. Silloin tajusin, että tämä on sitä siipien katkaisemista. Sen ei tarvitse olla monotonista, vaan se todella voi aiheuttaa kirjoittajassaan tunteita suuntaan ja toiseen. Minulla se aiheutti hengen salpautumista, joka kertoi minulle siitä, että tunnustan syvemmällä itsessäni nämä pelot, ja nyt osaan nimetä ne, eikä ne silloin ole enää niin pelottavia kuin aiemmin.
En voi kuin suositella. Kaaos- ja ideakirja on hyvä työväline – ihan kaikille.
Pelko-osuus oli siinä mielessä vähän ylilyövä kokemus, että rehellisesti sanottuna tarvitsin uuden päivän ennen kuin pystyin siirtymään toiseen tehtäväosuuteen. Toisaalta siinä vaiheessa kun saatoin siirtyä tehtäviin ja niiden ylöskirjaamiseen, oli oloni helpottuneempi ja samalla tapaa kuin pelko-osuudessa, sain tietynlaisen flown päälle kirjoittaessani aivan pieniäkin toimia, joita suorittaa isojen tilalle. Mutta tässä tuli vastaan myös nopeasti oma hajamielisyyteni, sillä isompia projekteja unohdin helposti enkä osannut välttämättä kirjoittaa niitä ylös varsinaisiksi tehtäviksi. Menin hetkittäin hieman hämilleni siitä, mutta kuitenkin kirjoitin kaiken, mitä mieleen tuli vedenjuonnista aina harjoittelutehtäviin saakka.
Kun olin jonkin aikaa kirjoitellut ylös tehtäviä, niin katseltuani hetken niitä nousinkin ylös ja menin juomaan vettä, sillä olihan lämmin ja vedenjuonti on terveellistä ja raikastavaa. Niinkin pieni tehtävä tuntui jotenkin paremmalta kun sain sen tehdyksi, ja sain siitä pienen pienen vauhdin tehdäkseni myös muitakin tehtäviä!
Haasteita edessä: Siirtyminen ideapuolelle
Jostain syystä itselleni tuli kuitenkin jonkinlainen seinä vastaan kääntäessäni kirjaa ympäri ja aloittaessani lukemaan vinkkejä ideapuolelle. Tämäkin on tietysti yksilökohtaista ja varmaan vaikuttaa myös paljon se, jos on pessimisti tai optimisti (itse olen pessimisti), että miten helppoa tämän puolen täyttäminen olisikaan. Ideat sikseen, niitä jonkun verran saattaakin tulla, kun kuitenkin ala, jota opiskelen vaatii sellaista. Kun rupesin miettimään, että millaisia haaveita minulla on, niin siinä olinkin vaikeuksissa. Tajusin kyllä sitten, että olen tähän asti ollut niin keskittynyt suorittamiseen, tehtäviin ja omiin pelkoihini ja epävarmuuksiini, että en tosiaankaan ole muistanut haaveilla. Kirjoitin jokusen haavetta, mutta ne tuntuivat jotenkin itsestäänselviltä ”pysyä terveenä” tai ”selviytyä elämästä” -tyylisiltä eivätkä ne olleet juurikaan yksityiskohtaisia. Jouduin hieman pohtimaan tätä.
Mitä sitten tein, oli seuraavaa: Laitoin kuulokkeet päähäni ja lempimusiikkiani soimaan ja suljin silmäni hetkeksi. Annoin musiikin viedä mennessään niin kuin niin monesti muulloinkin, ja tyhjensin mieltäni sen avulla. Yllättäen kyllä mielentyhjennys voi auttaa tällaisissa asioissa, mutta lopulta en kuitenkaan saanut siitä paljoakaan apua haluamaani. Tuumailtuani ja asiaa pyöriteltyäni päässäni ajattelin viimein, että tässä on minulla parantamisen varaa.
Siinä mielessä tämä kirja on ollut minulle aivan loistava, sillä se on saanut tajuamaan monia asioita itsestäni ja olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin. Nyt kun tiedän, että mitkä asiat minua pelottavat, mitä tehtäviä minulla on edessä, ja että minulla on varaa haaveilla, niin pieniä kuin isojakin haaveita. En vielä päässyt niin paljoa tekemään lyhyessä ajassa ideapuolelle, mutta onneksi kirjat ovat pysyviä eivätkä asiat, joita kirjoitan häviä sieltä niin helposti. Minulla on vielä paljon aikaa haaveilla ja ideoida, joten en stressaa sitä.
Kaaoskirja auttoi minua oppimaan paljon itsestäni. Se auttaa minua nyt arjessa ja helpottaa minua aloittamaan pieniäkin arjen tehtäviä. Olen luonteeltani välillä sellainen, että motivaatiota on vaikeaa löytää ja jossain määrin voin kuvailla itseäni varsin laiskaksi ja että aloittaminen on minulle usein kovin vaikeaa, mutta siihenkin on tullut muutamalla pienellä askeleella jo muutosta. Enää ei ole kirjan aloitettuani jäänyt se yksi likainen lautanen tiskipöydälle, kun olen sen voinut nopeasti pesaista ja laittaa kuivumaan odottamaan seuraavaa ruokaa. Enää ei myöskään laskujen maksaminen viivästy, kun olen kirjoittanut senkin ylös ja suorittanut saman päivän aikana pois, koska siinä tosiaan menee vain pari minuuttia. Näiden pienien askareiden avulla olen päässyt tekemään isompiakin projekteja, kun vauhti on jo alkanut pienistä askareista.
Tiivistetysti voin vain sanoa, että kirjasta on ollut apua minulle henkilökohtaisesti. Mitä itse suosittelen tekemään kirjan hommatessa, on varata hyvä aika sen kaaospuolelle. Ota tarpeeksi aikaa, rentoudu, laita ehkä lempimusiikkiasi päälle ja tutkiskele itseäsi rauhassa. Voit ottaa ehkä kirjan myös meditointisessioosi mukaan, jos sellaista harrastat. Tai teet yleisestikin kirjan täyttämisestä itsellesi meditoivan kokemuksen. Tunnustele itseäsi ja päästä kaikki kuona mielestäsi ulos kirjan sivuille. Se auttaa todella, jos sinulla on taipumusta stressiin. Pelkästään jo tämä puolisko kirjasta auttanee sinua reilusti. Idea- ja harmoniapuolella voit sitten, kun aika on kypsä, opetella ennaltaehkäisemään stressiäsi tai huonoa oloa.
Rauhoittavia hetkiä sinulle Kaaos- ja ideakirjan parissa!
Toivottaa,
Maari Härmä
Maijamedian analyyttinen työharjoittelija
