Porvoo edustaa minulle turvaa, historiaa, elämisen kauneutta ja mahdollisuuksia. Olen sitä mieltä, että kun koti on turvallinen, on koko maailma avoinna. Turvattomastakin kodista toki ponnistetaan, mutta hieman hitaammalla ja uupuneemmalla loikalla. Kun muutimme Porvooseen vuonna 1993, luulin päässeeni paratiisiin tai ainakin tosi isoon kaupunkiin. Pienen 12-vuotiaan, Heinolassa kiusatun lapsen silmin katsottuna Porvoo vaikutti unelmalta. Koulussa oli helpompaa, paitsi, että sittemmin toin mukanani palan menneisyyttä ja kiusaamiskulttuuria. Kunpa joku olisi minulle sanonut silloin, että kiusatusta tulee helposti oman kokemuksensa kautta kiusaaja. Pahiten menneisyydessä tuntuvatkin satuttavan juuri ne muistot, joissa on epätietoisuuttaan pistänyt omaa pahaa oloaan eteenpäin, toisia satuttaen. Joka tapauksessa, Porvoo on kirjaimellisesti parantanut Heinolan jälkeenjättämät haavat. Onhan…
