Mindfulnessia elämään

Mindfulness on mielenkiintoinen käsite. Mielen täydellistäminen. Olla läsnä, täysi, kokonainen. Erilaiset läsnäoloa lisäävät menetelmät ovat tehokkaita ajanpysäyttäjä, etenkin, jos on tottunut ryysäämään elämää eteenpäin.

Muistan, miten joskus elin odottaen seuraavaa huippukohtaa. Odottaen hetkeä, jolloin tapahtuisi suuria, jolloin olisin jotain tai saisin päätökseen jotain, ylipäätään sain tai tein jotain. Hain jatkuvasti kiksejä olemiseeni saavuttamisista, uusista kokemuksista, erilaisista asioista ympärilläni, mutten koskaan pysähtynyt kiireessäni ajattelemaan, että oma sisältöni olisi se mikä lopulta merkitsee… siis minä eivätkä ulkopuoleltani tulevat asiat, jotka näennäisesti kyllä nostattivat itsetuntoani ja itsearvostustani.

Olin jotakin, kun sain tai saavutin jotakin. Kahlasin eteenpäin saavuttaakseni. Jotta voisin taas saavuttaa. Olin kierteessä, jossa elämä oikeasti vasta alkaisi sitten, kun olisin siihen valmis tai elämäni olisi täydellistä. Ainakin täydellisempää kuin nyt, tässä hetkessä, josta aina tuntui puuttuvan jotakin oleellista.

Saavutuksista huolimatta huomasin silti olevani tyytymätön. Tyytymättömyys pysäytti. Siihen asti se olikin toistoa, toistoa ja toistoa, kunnes ymmärsin, että tyytymättömyydelle pitäisi varmaan tehdä jotakin. Pysähtyminen on vaikeaa, kun samalla joutuu oivaltamaan, etteivät kovasti tavoittelemani asiat olleetkaan onneni takeita. Onni olisi siis jotakin muuta. Mitä?

”Jos lyöt pään seinään ja se sattuu, miksi löisit enää uudestaan?” Tietämättömyydestä. Tietämättömyys omista sisäisistä voimavaroista pistää etsimään onnea ulkopuolelta.

Entä jos jokaisella meistä on omat loputtoman arvokkaat voimavaramme ja mahdollisuudet itsessämme, mutta ne vain pitäisi vapauttaa? Olisitko kiinnostunut yrittämään? Elämä on avaamista. Avaamme itseämme matkallamme. Mitä nopeammin oivallamme avaamisen salaisuuden, sitä nopeammin saamme haluamamme. Kun avaudumme, on onnikin läsnä.

Halusin olla parempi minä. Halusin olla onnellinen. Ymmärsin, että tuulen suunnan olisi käännyttävä niin voimakkaasti, etten enää pääse takaisin vastatuulessa. Tein monenlaisia itseäni ja menoani rauhoittavia asioita ja yksi iso osa niistä on arkipäivän mindfulness — syväluotaavan kirjoittamisen kautta!

SIELUKIRJOITTAMINEN® on kuin mindfulnessia. Se on jokaiselle sopiva, rauhoittava ja syväluotaava 3 + 3 päivän verkkokurssi. Se on hyvä alku itseen keskittymiselle ja oman mielen rauhoittamiselle. On terveellistä hidastaa tahtia, vaikka tuntuisikin, että ”juuri nyt on liian kiire”.

Me olemme aina liian kiireisiä. Hidastuminen tapahtuu joko oma-aloitteisesti ja ennakoivasti tai lopulta burnoutin ja loppuunpalamisen kautta. Kumpi on mieluisampi vaihtoehto?

Maija Luomala
Mainostoimisto Maijamedia Oy -perustaja
SIELUKIRJOITTAMINEN®-metodin oivaltaja